myttji jään mann läär-sää.

Säärsjillt sômmôrn ä enn fässt

nôr natuurn mässt gläär-sää.

Ootaamt sjöönt tä jäänsoon vââ –

rymmlinn plass tä leeka.

Bi mann leediig hiit mann skââ –

inngônn tykks då tveeka.

Tännk tä sammlôss ti enn byy

sömm mot soola luttô.

Jään mann tjänn sä jussömm nyy –

tammluug sô mann skuttô.

Hââgônn ää ett Paradiis –

fugglann sjunng – sömm fråå-sää.

Tä bygg buur på bässta viis,

âllioop tjänn påå-sää.

Omm mann uutsikkt ar på tjänn

nôôdomm Sinngniss ännjô,

draar mann sää mot Joffs mer sänn

omm innt môôlnann hännjô.

Yvôr Jööniis siir mann uut,

dââr sônns Sjöön sömm glittôr

å mann höör enn Stuurspoov tjuut –

fasst ânn troor ânn kvittôr.

Bi mann trôtt å sakônn sooln

vännd mann omm täbaakôr –

bakomm sä då ar mann skooln

å sänn âllô taakôr.

Milla björrkann finns enn bännk,

dâr mann jäärna staanô –

ä förässtn kåmm nô stännk –

då förstånndô maanô:

"Fortsätt opp tä Gååln ijänn,

omm ni diit kânn taa-ôôd.

Bässt ä vorô kânnsje sänn

omm ni jekk å laa-ôôd."

Jaa du Moor jään jekk vi fôôr

duu å jää å drömmdô.

Assinnt visst vi dåå – äll hôôr –

ôkkô liivô jömmdô.

Hââgônn ståår jään lika änn

jussömm på oo tiida.

Tännk vâ myttji ä varrt sänn –

männ vi skâ-junnt kviida.

Raadrätt âlltinng jekk vârrt åår

på de rätta sättä.

Liitô ärä mann förståår

tå ä lånngt bakättä.

Nuu a gammôlln släjji tää

å mann ôrrkinnt länngôr.

Liika för båd dää å mää –

bässt ä vårô sänngôr.

Kyylann tykks a ôrrtjônn kvââr,

å tykks Liivô jilla.

Dômm ä leetjinn å dômm fââr

å kânninnt vâ stilla.

Dômm sô häjjdlööst bär sä ååt,

kuutô, huppô, skräätjô –

för nô såår iblannd dômm grååt

inna dômm så läätjô.

Ätt enn fläkk – ä stårinnt påå,

äärä samma tämmpa.

Dåå mann hällst vill sääg sömm såå:

"Leek, männ leek mâ lämmpa."

Âllôr kunnd vi drömm nô slilikt

nôr vi va på Ööna –

tä bi jiivinn âllt sô riikt,

sömm fekk liivô krööna.

Vi tog moot – ä takksammt vaa,

fasst vi nässtann dinngnô –

dâmäsåå så jekk a braa

tä bi sô vällsinngnô.